Muoviputkistot ja ympäristö

Muoviputkisto – paha ympäristölle?

Muovi-sanalle on viime aikoina kerrytetty paljon pahaa karmaa. Muovi on saanut aiheellista ja aiheetonta kritiikkiä ympäristövaikutuksista – aina valtamerien roskista ja valaskuolemista juomaveden mikromuoveihin. Samaan aikaan muovilla on ratkaiseva rooli nykyaikaisessa yhteiskunnassa päästöjä vähentävänä keventäjänä, sisältöjen suojaajana sekä puhtauden ja turvan tuojana.

Suuri osa kritiikistä kohdistuu muovin kertakäyttöisyyteen – putkistoista puhuttaessa tilanne kääntyy päälaelleen: muovi on erittäin kestävä materiaali ja muoviputkistojen käyttöiät ovat erittäin pitkiä ja uudelleenkäyttö on yksinkertaista.

On erittäin tärkeää, että kaikkea materiaalikäyttöämme tarkastellaan kriittisesti – nykymenolla kulutamme monta maapalloa vuodessa (jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,8 maapalloa kattamaan luonnonvarojen kulutus) ja vain 9 % käytetyistä materiaaleista kierrätetään (Ellen MacArthur-säätiö).

Muoviputkistojen käyttökohteet

Muoviputkistoja käytetään paljon yhdyskuntatekniikassa: puhtaan veden, viemäröinnin ja hulevesien kanssa, maakaasuputkistoina ja vedenkäsittelylaitoksilla. Muoviputkien käytössä tämä sektori on selkeästi suurin ja Suomessa ylivoimaisesti suurin muovilaatu tällä sektorilla on polyeteeni (PE). Menestys on helppo ymmärtää: erinomainen korroosion kesto, käyttöikä yli 100 vuotta, kevyt liikuttaa ja rakentaa, jne.

Plasthouse tekee töitä teollisuuden käyttämien muovien parissa. Esimerkiksi teollisuuden prosesseissa käytettävät putkistot ja prosessilaitteet ovat meitä lähellä ja koulutamme niissä käytettäviä erilaisia muovimateriaaleja: ominaisuuksia ja käyttökohteita, sekä niiden käyttöä: hitsaamista, asennusta ja suunnittelua.

Nykyaikainen teollisuuslaitos on varsin suljettu systeemi – vielä jokunen vuosikymmen sitten tehtaalta pääsi ulos (luontoon) yhtä ja toista, mutta nykyaikaiset prosessit ovat varsin suljettuja kiertoja. Samalla laitoksen pääprosessin yhteydessä syntyvät sivutuotteet jalostetaan yhä useammin myytäviksi / käytettäviksi tuotteiksi laitoksen seinien sisäpuolella. Tämä tarkoittaa, että tehtaan sisällä kiertää yhä moninaisempia ja vaativampia kemikaaleja. Ja tämä puolestaan tarkoittaa, että putkistoilta ja prosessilaitteilta vaaditaan yhä parempaa korroosion kestoa, yhä kovempien aineiden kanssa.

Tällaisessa ympäristössä muovit ovat usein ylivoimainen putkistojen ja prosessilaitteiden materiaali. Eri kohteissa eri muoveilla saadaan laitteiston käyttöikä erittäin pitkäksi ja rakentaminen kustannustehokkaaksi. Vaihtoehtoiset muut materiaalit ovat usein harvinaisia metalleja / keraameja, jotka ovat erittäin hinnakkaita ja/tai tarjoavat selkeästi lyhyemmän elinkaaren / käyttöiän.

Näissä kohteissa muoviputkistot siis mahdollistavat pitkän käyttöiän, ovat keveitä ja kustannustehokkaita rakentaa ja siten mahdollistavat nykyaikaisen teollisuuden toimintaa.

Muoviputkistojen hiilijalanjälki on suhteellisen pieni:

Materiaali on kevyttä: kuljetukset, putkiston rakennusvaihe, käsittely, varastointi
Erittäin kestävää: pitkä käyttöikä – kymmeniä vuosia, tai enemmän
Putken valmistusprosessit eivät ole sen tuhlaavampia, kuin vaihtoehtoisten materiaalien: putket valmistetaan ekstruusiolla ja putkien osat ruiskupuristamalla – molemmat pitkään koeteltuja ja tehokkaita valmistusmenetelmiä, jossa syntyvä materiaalihukka / sekunda saadaan käytettyä täysin hyväksi prosessissa
Käytön jälkeen täysin kierrätettävissä: teollisuuden kohteissa tiedetään tarkalleen mitä muovia missäkin linjassa on käytetty ja paljonko. Tämä tekee kierrättämisestä periaatteessa yksinkertaista (kierrätyksestä alempana enemmän)

Muovien raaka-aineet ovat nykyisin suurelta osin fossiilisia

Erilaisia muovilaatuja on suuri määrä ja muovien raaka-aineiden valmistusprosessit poikkeavat toisistaan suuresti. Myös muovien raaka-aineena toimivat lähteet poikkeavat toisistaan. Muovien valmistuksen volyymeistä katsottuna on kuitenkin helppo erottaa ns. valtamuovit, jotka käsittävät n 75% kaikesta muovin tuotannosta – suurimpana yksittäisenä laatuna Polyeteeni.

Maailman raakaöljyn kulutuksesta n. 4-6 % käytetään muovituotteiden valmistukseen. Kun raakaöljystä valmistetaan polttoaineita, tuotannon yhteydessä syntyy hiilivetyjä, monomeerejä (eteeni, propeeni jne). Muoveja valmistetaan näitä pienimolekyylisistä orgaanisista yhdisteistä polymeroimalla eli liittämällä samanlaisia toistuvia yksiköitä (esim. eteeni) peräkkäin pitkiksi ketjuiksi, erittäin suuriksi molekyyleiksi (polyeteeni).

Aivan samaa muovia (esim. polyeteeni) voidaan tuottaa myös muutoin. Polyeteeniä valmistetaan biopohjaisena esimerkiksi sokeriruo’osta ja (kemiallisesta) kierrätyksestä saatavista öljyistä ja tuotteista.

Tällaisten muovien raaka-aine on siis ”öljy- ja kaasuteollisuuden sivutuote” ja siksi neitseellisen raaka-aineen hinta on varsin huokea – teollisuus saa käytettyä sivuvirran hyödykseen. Tätä hintaa tavoitellaan muilla raaka-ainelähteillä: kierrätyksen kautta saatavilla, biopohjaisella tuotannolla jne. Toistaiseksi peli on selvä perinteisen mallin hyväksi – muutos on vielä tulematta.

Muoviputkistojen uudelleenkäyttö ja kierrätys käytön jälkeen

Käytännön tasolla teollisuuden kohteissa muoviputkistojen käyttöiät ovat pitkiä – kymmeniä vuosia. Mutta putkilinjan käyttö päättyy kuitenkin joskus. Hyvin usein putki on edelleen täysin käyttökelpoinen uudelleen käytettäväksi. Siis periaatteessa puretaan linja ja käytetään putket toisaalla uudelleen. Vedenkäsittelypuolella asia on melko mutkatonta – teollisuuden puolella käytännön esteitä kuitenkin on: prosessin tuomien epäpuhtauksien pois peseminen ja vakuuttuminen siitä, että putki on edelleen täysin vastaavaa, kuin valmistumishetkellä – sen vakuutuksen antaminen viranomaisille ei ole yksinkertaista. Kemikaaliputkistoja koskevat säännökset ovat varsin tiukkoja ja usein tuottavat tilanteen, jossa käytännön tasolla vain uusi putki täyttää vaatimukset.

Muovien kierrätys kehittyy hyvää vauhtia ja kotitalouksilta erilliskerättävien pakkausmuovien volyymit kasvavat erittäin voimakkaasti. Muoviteollisuuden (muovituotteiden valmistajat) puolella vastaavasti kierrätys on toiminut jo pidempään ja on varsin vakiintunut toimintamalli. Käytöstä poistettavat putkistot olisi sinällään helppo kierrättää, mutta ne kuuluvat kuitenkin nykyisellään ”väliinputoajaiin” – vastaavalla tavalla, kuin kotitalouksien kovamuoviset kestotuotteet (rikkinäinen ämpäri tai pulkka). Tämän hetken kotitalouksien muovinkeräys keskittyy vain pakkauksiin ja kestomuovituotteille ei ole järjestelmää. Muoviteollisuus Ry järjestää vuosittain #Ämpäristöteko -tempauksen, jossa tätä dilemmaa nostetaan esiin, mutta toistaiseksi järjestelmä toimii Suomessa vain pakkauksien osalta. Kierrätettävistä putkilinjoista pääsee kyllä sopimaan vaikkapa jätteenkäsittely/kierrätyskeskusten kanssa, joten kierrätys kyllä onnistuu, mutta järjestelmällistä systeemiä ei ole.