Juuri nyt uutisoidaan paljon muovisaasteesta maailman merissä. Ongelma on mittava, eikä tilanne ole helpottumassa ilman toimenpiteitä – päinvastoin, homma sen kun pahenee, sanotaan, että merissä on vuonna 2050 enemmän muovia, kuin kalaa. Meriä on kohdeltu (ja edelleen kohdellaan) kaatopaikkana ja tulokset näkyvät. Muovit kestävät lähtökohtaisesti erittäin hyvin erilaista säärasitusta, vettä ja kemikaaleja – vuosikymmeniä tai -satoja. Niinpä, kun muovi joutuu roskana luontoon, se ei sieltä häviä oikein minnekkään. Eri maiden vuosikymmeniä kestäneet käytännöt, joissa meriin on roskaa joutunut jatkaa ja jatkaa näkymistään. Syypäitä olemme me kaikki – jokainen maa on syyllistynyt roskaamiseen ja taitaa olla, että kun mennään ihan henkilökohtaisuuksiin, niin voisin kuvitella, että lähes jokainen meistä on joskus jonkun muoviroskan kädestään väärään paikkaan tiputtanut.
Uutisoinnissa puhutaan kuitenkin melko vähän tavoista estää roskaantuminen – ovatko puuttumisen tavat liian kansainvälisiä ja vaikeita vai keinot liian yksinkertaisia, vai mistä lienee kyse. Tällä hetkellä valtaosassa maailmaa roskaantuminen on melko hyvin kurissa ja jätehuolto / toimintamallit roskien käsittelyssä ovat roskaantumisen osalta suhteellisen kohdillaan. Kuitenkin merkittävä roskaantuminen merissä jatkuu koko ajan. Ongelma on niin laaja, että urakka tuntuu lähes mahdottomalta hoitaa.
Tämän hetken maailman meriin joutuvasta roskasta 90 % tulee 10 joen kautta
Kuitenkin tutkimustulokset rajaavat ongelmaa huomattavasti ja keinot roskaamisen lopettamiseen ovat jo olemassa. Järjestelmällinen jätteenkäsittely on se avain, jolla ongelman voi saada hallintaan.
Saksalaisen ympäristötutkimukseen erikoistuneen tutkimuslaitoksen UFZ:n raportissa kerrotaan, että tämän hetken maailman meriin joutuvasta roskasta 90% tulee 10 joen kautta. Niistä kahdeksan on Aasiassa ja kaksi Afrikassa. Joet ovat Jangtse, Indus, Keltainenjoki, Haijoki, Niili, Ganges, Helmijoki, Amur, Niger ja Mekong. Siis, jos jotenkin saisimme noiden jokien ympäristössä jätehuollon toimimaan, voisimme seuraavaksi keskittyä siihen Curre Lindströmin lanseeraamaan ”lite bättre”-tekemiseen.
Joet sijaitsevat alueilla, joissa väestöä on runsaasti ja joiden yhteiskunnilla on vaikeuksia hoitaa jätehuolto edes osapuilleen fiksusti ja hallitusti. 10 jokea on kuitenkin melkoisen paljon helpompi käsiteltävä ja ymmärrettävämpi kokonaisuus, kuin se 70% maapallosta, jonka meret peittävät. Luulisi, että asialle voisi ihan aktiivisesti yrittää tehdä jotain. Kuitenkaan en näe uutisoinnissa esim. EU:n tai Suomen valtion muovilinjauksista mitään viitteitä tähän – emmekä puhu avun antamisesta tai järjestelmien luomisesta yhdessä. Ympäristöongelmat yleisesti eivät tunne maiden rajoja, vaan pallomme on kovin pieni ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ymmärrän asioiden moninaisuuden ja lukuisat haasteet vaikkapa ilmastonmuutoksen torjunnassa – ongelmakohtia on joka puolella maailmaa ja saasteiden kasvua tapahtuu kaikkialla. Roskaantumisessa puhuttaessa kuitenkin suurinta ongelmaa pystytään rajaamaan selkeästi tietyille alueille ja toisaalta keinot roskaamisen lopettamiseen ovat tiedossa ja suuressa osassa maailmaa hyvin hanskassa.
YK järjesti kesällä 2017 valtamerikonfrenssin, jossa maailmanlaajuisesti ja suurella porukalla mietittiin keinoja ja tapoja roskaantumisen vähentämiseen. Meriä pahimmin muovilla saastuttavat maat Kiina, Thaimaa, Indonesia ja Filippiinit lupasivat YK:n merikonferenssissa ryhtyä toimiin ongelman ratkaisemiseksi. Tästä on nyt vuoden verran aikaa ja edelleen osa maiden lupauksista on vielä lopullisesti muotoilematta. Ympäristöaktivistien mielestä konfrenssissa esitetyt toimenpiteet eivät riitä alkuunkaan. Kokouksen jälkeen YK-viranomaiset sen sijaan kiittelevät julkilausumaa.
Minä toivoisin, että Suomi ja EU ottaisivat aktiivisesti tämän asian ajaakseen ja miettisimme tapoja jeesata kaveria, jotta meidän kaikkien ei tarvitsisi hukkua roskaan. Jätehuollon keinot ja menetelmät ovat koeteltuja ja Euroopan maissa toteutetaan jätehuoltoa hyvinkin eri tavoin – valinnanvaraa toimenpiteille ja toimintamalleille löytyy. Yhteistä jätehuollolle Euroopan tasolla on, että roskaantuminen on aivan eri tasolla, kuin ongelma-alueilla. Meillä on osaamista, erilaisia toimintamalleja ja -tapoja, joiden soveltamista ongelma-alueille meidän tulisi aktiivisesti ajaa – ihan korkealla tasolla, ihan konkreettisesti.
Kirjoittaja Martti Luhtalalla on yli 10 vuoden kokemus muovien saralta niin jakelu- kuin laiterakennusyrityksistä. Viimeiset vuodet Martti on seurannut muovialan keskustelua liikkeenjohdon konsulttina omassa yrityksessään Haastava Consulting Oy:ssä.