Muovit
Muovien tarina
Muovien historia juontaa 1860-luvulle ja kokeiluihin, joissa norsunluuta korvattiin selluloosapohjaisilla materiaaleilla. Ensimmäinen synteettinen muovi, bakeliitti, kehitettiin vuonna 1907 ja sitä pidetään yleisesti muovikauden alkupisteenä. Nykyisten valtamuovien polyeteenin (PE) ja polyvinyylikloridin (PVC) teollinen tuotanto kehitettiin 1930-luvulla ja polypropeeni (PP) ja polystyreeni (PS) seurasivat 1950-luvulla.
Nykyisin muoveja on kaikkialla ympärillämme. Muovia on valtaosassa vaatteita, huonekaluissa, pakkausmateriaaleissa, elektroniikassa ja kosmetiikassa. Teknisiä muoveja on teollisuuden koneissa ja laitteissa, vesihuoltomme perustuu muovisiin putkistoihin ja lääketieteessä käytetään muoveja suojavaatteista instrumenttien kautta implantteihin.
Muovin suosiolle on selvä syy. Se on kevyttä, mekaanisesti ja kemiallisesti kestävää, helposti muovailtavaa ja sen tuotanto on monimuotoista ja edullista. Ensiksi muovit valloittivat tilaa ja korvasivat muita materiaaleja ja nykyisin muovien ominaisuudet ovat usein koko tuotteen suunnitteluprosessin lähtökohta. Muovien valmistus kasvaa jatkuvasti, 1950-luvulta lähteneen massatuotannon aikana tuotannon tahti on vain kiihtynyt – sama kehitys jatkuu edelleen.
Muovituotteiden valmistus
Muovituotteiden valmistus alkaa muovin raaka-aineen, polymeerin, valmistuksella. Raaka-aineita valmistaa kemian- ja petrokemian teollisuus, jonka lopputuotteena ovat muoviteollisuudelle toimitettavat polymeerit ja lisäaineet. Tärkein ja ylivoimaisesti yleisin muovin raaka-aine on öljy. Maailman raakaöljystä käytetään n. 4-6 % muovien valmistukseen. Hiiltä ja maakaasuakin voidaan käyttää muovin raaka-aineena. Samoin uusiutuvista lähteistä voidaan tehdä muoveja: biopohjaisten muovien raaka-aineina on mm. maitoa, maissia, sokeria ja rypsiöljyä. Uusiutuvista lähtöaineista voidaan valmistaa joko samoja muoveja, kuin fossiilisista lähtöaineista tai eri muovilaatuja. Se, että muovi valmistetaan uusiutuvasta materiaalista ei tarkoita sitä, että muovi olisi automaattisesti biohajoavaa (kompostoituvaa). Biohajoavia muoveja voidaan valmistaa sekä fossiilisista, että uusiutuvista raaka-aineista.
Muovit ovat hyvin harvoin pelkkää polymeeriä. Tavallisimmin muovi sisältää vaihtelevia määriä erilaisia lisäaineita, joiden tarkoituksena on parantaa muovien ominaisuuksia. Lisäaineita voivat olla esimerkiksi pehmittimet, täyteaineet, stabilisaattorit, liukuaineet, antistaattiset aineet sekä väriaineet.
Muovituotteiden valmistajat saavat raaka-aineensa yleensä nesteenä, jauheena tai rakeina (granulaatteina) raaka-aineiden valmistajilta. Itse muovituotteen tyypillisiä valmistusmenetelmiä ovat ruiskuvalu, suulakepuristus, puhallusmuovaus, rotaatiovalu, lämpömuovaus ja muovien lastuava työstö, sekä vähitellen yleistyvä 3D tulostus.
Lisää muovien valmistuksesta blogin puolella.
Lisää muovituotteiden valmistuksesta granulaatista tuotteeksi.