Muoviroskan joutuminen mereen meillä Suomessa on suhteellisen vähäistä verrattuna moneen muuhun maailmankolkkaan, mutta kyllä sitä tapahtuu. Kerätyn jätteen osalta roskaantuminen on erittäin vähäistä, mutta kyllä me kaikki olemme nähneet roskia luonnossa (siis meidän ihan itsemme väärään paikkaan tiputtamia roskia) – ja suurella todennäköisyydellä maallakin oleva roska ajautuu pikkuhiljaa kohti merta, sateiden hulevesien, tulvien ja tuulen mukana. Muoviroskalla on useita kymmeniä vuosia aikaa tehdä matkaansa kohti merta.
Yleisesti maailmanlaajuisesti on arvioitu, että meriin päätyvä muoviroska on 80 % maalta lähtöisin ja n 20 % syntyy merellä: merenkulun/meriliikenteen, kalastuksen ja vesiviljelyn tuloksena. Itämeren osalta on arvioitu luvut hieman erilaisiksi: merellä syntyisi n 30% ja maalta kulkeutuisi noin 70 % muoviroskasta. Tarkennusta on perusteltu sillä, että Itämeri on runsaasti liikennöity meri ja sen rantavaltioilla on jätteenkäsittely roskaamismielessä suhteellisen hyvin hanskassa. Meriliikenteessäkin roskaaminen (dumppaus) on ollut kiellettyä kaikkialla vuodesta 1988 (siis myös kv. vesialueilla, maailmanlaajuisesti), mutta edelleen eri syistä roskaantumista tapahtuu. Itämerta tarkemmin koskevia selvityksiä määristä ja syistä ei juuri ole. Tutkimus viittaisi siihen, että Itämerellä merenkulusta syntyvät roskat eivät näyttäisi päätyvän rannoille, kuten esim. Koillis-Atlantilla. Tähän vaikuttavat vuorovesi-ilmiön sekä voimakkaiden pintavirtausten puuttuminen. Toisaalta Itämeren pohjassa voi olla alueita, jonne nämä merisyntyiset roskat kertyvät suuremmaltakin alueelta.
Kotitalouksien jätteiden osalta vuodesta 2016 lähtien kaatopaikoillekaan ei paljoa muovia päädy, yhdyskuntajätteestä enää n 3% päätyy kaatopaikoille ja loppu kierrätetään materiaalina tai poltetaan jätteenpolttolaitoksissa (n. 55 % poltetaan), kaatopaikoille läjittämisestyä on siirrytty jätteenpolttoon. Kotitalouksien puolesta kierrättämisessä erilliskerätyn muovin osalta on päästy eteenpäin myös: esim. HSY:ltä (pääkaupunkiseutu ja Kirkkonummi) voi tilata jo oman keräysastian muovipakkauksille, HSY kertoi, että vuoden 2017 lopulla 3350 kiinteistöllä oli muovipakkausten keräysastia omassa kiinteistössään (mainittakoon, että muoviroskakeskustelun alettua 2017 syksyllä keräysastioista tuli HSY:llä pula, kun kasvanut kiinnostus nosti menekkiä).
Globaalisti ajateltuna tilanne on hyvin erilainen eri puolilla maailmaa ja Euroopan sisälläkin eri maat toteuttavat jätepolitiikkaa hyvin eri tavoin. Euroopassa on maita, joissa kaatopaikkoja ei juuri käytetä ja toisissa taas hyvinkin runsaasti, lisäksi kierrätysprosentit eri tuoteryhmissä vaihtelevat suuresti. Tiedämme, että vuonna 2016 järjestäytyneitä kanavia myöden Euroopassa kerättiin muovijätettä n 27 Milj. tonnia. Tästä n 41% käytettiin polttamalla, noin 31% kierrätettiin materiaalina ja n 28% päätyi kaatopaikoille (Plastics Europe).
Roskan määrää ympäristössä seurataan yleisimmin rannoilla isojen, paljaalla silmällä erotettavien roskien avulla. Eniten aineistoa Itämeren roskaantumisesta on saatavilla rantaroskien seurannasta, jota Suomessa on ylläpitänyt Pidä Saaristo Siistinä ry vuodesta 2012 alkaen. Seuranta toteutetaan tekemällä seurantasiivouksia vakiorannoilla. Ranta siivotaan aina samasta kohdasta, roskat lasketaan ja kirjataan ylös kappalemäärittäin.
Eniten aineistoa Itämeren roskaantumisesta on saatavilla rantaroskien seurannasta, jota Suomessa on ylläpitänyt Pidä Saaristo Siistinä ry vuodesta 2012 alkaen.
Roskia on eniten siellä missä on eniten ihmisiä. Suomenkin rantaroska-aineistosta näkyy, että kaikista seuratuista rannoista roskaisimpia ovat rannat, jotka ovat kaupungeissa tai kaupunkien lähistöllä. Suomen seurantarannoista erityisen roskaisia rantoja löytyi Turusta, Kaarinasta ja Helsingistä. Tupakantumpit ovat yleisin roskatyyppi paitsi Itämerellä ja Suomessa, myös maailmanlaajuisesti, sillä arviolta noin 40 % kaikesta maailman rannoilta kerätystä roskasta liittyy tavalla tai toisella tupakoimiseen. Suomessa tupakantumppeja löytyi kaupunkirannoilta keskimäärin noin 300 kappaletta sataa metriä kohden. Kauempana asutuksesta olevilla rannoilla tumppien määrä on vahaisempi. Lukuun ottamatta tupakantumppeja yleisin yksittäinen roska Itämeren seuranta-aineistossa on epämääräinen muovinkappale tai -riekale.
Roskaantuminen on siis Itämerellä suhteellisen vähäistä, mutta ei suinkaan olematonta. Lisäksi Suomen ympäristökeskuksen raportissa (2016) kerrotaan erityisesti mikromuovien pääsystä Itämereen myös Suomen toimesta. Mikromuoveja käsittelen erikseen omassa kirjoituksessaan.
Kirjoittaja Martti Luhtalalla on yli 10 vuoden kokemus muovien saralta niin jakelu- kuin laiterakennusyrityksistä. Viimeiset vuodet Martti on seurannut muovialan keskustelua liikkeenjohdon konsulttina omassa yrityksessään Haastava Consulting Oy:ssä.